Tänään noilla hirviöillä ei olekaan muuta tarkoitusta kuin päästä nousemaan naapureidensa niskan päälle ja saada syötyä ne kaikki… Tätä juuri kaupunginosamme kauppiaat valittavat, sillä se tuottaa heille suurta vahinkoa. Tiedä… Mouret raunioittaa heidät kaikki! Bédoré ja hänen sisarensa omistavat trikootavarainkaupan Gaillon-kadulla ja nyt he ovat menettäneet puolet asiakkaistaan. Neiti Tatin omistaa liinavaatteiden kaupan Choiseul-kauppakujalla ja nyt hän myy alennetuin hinnoin pärjätäkseen taistelussa tuota tavarataloa vastaan. Tämän ruton tulilieskat ulottavat vaikutuksensa jo Neuve-des-Petits-Champs-kadullekin, missä Valpouille-veljesten on täytynyt sulkea turkisliikkeensä ovet… Sillä lailla! Rättikauppiaat ryhtyvät myymään turkiksia! Jälleen yksi herra Mouretin hirvittävistä keksinnöistä!
(Zola 1982 [1883], 42)
Näin soimaa verkakauppias Baudu tavaratalo Naisten paratiisia ja sen perustajaa Moureta Emilé Zolan romaanissa Naisten paratiisi (1883). Romaanin henkilöt joko manaavat tavaratalon tuhoavaa vaikutusta tai riemun kiljahduksin juoksevat sisään Naisten paratiisin kullatuista porteista ovensuulle asetettujen alelaarien houkuttelemina ja metsästävät valmisvaatteita ympäri taloa levitetyiltä osastoilta välissä hypistellen silkkejä ja muita heräteostoksia. Keskiössä kuitenkin on työntekijöiden pitkät työpäivät ja matala palkka, joita tarkastellaan verkakauppias Baudun veljentyttären ja Naisten paratiisissa työskentelevän Denise Baudun kautta, joka vähä vähältä onnistuu raivaamaan itsensä vaikuttavaan asemaan työnteollaan.
Naturalismin esikuvana pidetty Zola kuvaa romaanissaan ensimmäisten tavaratalojen tuloa Pariisiin fiktiivisen Naisten paratiisi-tavaratalon kautta. Sen esikuvana on Bon Marchén tavaratalo Pariisissa, joka vuosien 1852 ja 1860 välillä aluksi kymmenkertaistoi myyntinsä ja vuonna 1888 laajeni koko korttelin kokoiseksi tavarataloksi Artistide Boucicatin johdolla (Lehtiö 1982, 5). Samoihin aikoihin perustettiin myös Stockmannin tavaratalo Helsinkiin, joka sekin pala palalta laajeni, osti muun muassa Akateemisen kirjakaupan ja vuonna 1930 siirtyi kaikkien tuntemaan rakennukseen Aleksanterinkadulle.
Aleksanterinkadun nahistuminen puhututtaa
Siinä missä 150 sitten ihmeteltiin tavaratalojen laajenemista koko korttelin suuruisiksi, nyt ihmetyksen aiheena on niiden nahistuminen: Aleksi 13 on sulkenut ovensa (HS 10.2.2020) ja Stockmann puolestaan on myynyt ruokakauppansa (Yle 30.6.2017), kirjakauppansa (HS 8.5.2018) sekä nyt myös Helsingin keskustan liiketilansa (Aamulehti 14.12.2020). Samaan aikaan koko Aleksanterinkatu on kuihtumassa – viimeisempänä vaateliikkeet H&M ja Monki ilmoittivat sulkevansa liikkeensä ja siirtyvänsä kannattavimmille markkinapaikoille. Helsingin Sanomien uutisessa väläytettiin verkkokauppaa (HS 10.5.2021).
Ilmiselvinä syyllisinä tilanteeseen pidetään koronaa ja etätöitä, mikä nousee esille aihetta käsittelevästä uusimmasta uutisesta (HS 16.5.2021). Kaveriksi syyllisille on myös etsitty yksityisautoilun hankaloituminen, joka HOK-Elannon kiinteistöjohtajan mukaan saattaa vähentää rahakkaiden asiakkaiden tulemista kaupunkiin. Metrolla ei tulla ostamaan parin tonnin laukkua, toteaa hän samaisessa uutisessa. (Ibid.) Tosin siitäkin on uutisoitu, ettei lama näkyisi luksuslaukkujen kysynnän alenemisena (Yle 6.8.2010). On myös tutkittu, että ostovoimaa kulutusyhteiskunnissa haetaan yhä etenevässä määrin alemmista sosioekonomista luokista erinäisten lainojen ja osamaksusopimuksien avuin (Siltala 2017).
Syyt keskustan autioitumiselle ovat pintaa syvemmällä
Turistivirtojen sakkaaminen ja ihmisten vetäytyminen koteihinsa ovat vain tuoneet pintaan kehityksen, joka on ollut käynnissä jo pidempään. Pintaa raaputtamalla voidaan havaita, että merkit ovat olleet ilmassa jo ennen koronapandemiaa. Stockmannin tilasta on puhuttu jo vuosia, ja kaupunkilaiset ovat jo pitkään hakeutuneet muualle, mikä näkyy esimerkiksi itäisen kantakaupungin roolin kasvamisena vapaa-ajan viettopaikkana. Kuten Helsingin yliopiston tutkija Bhusal (2020, 739) tuo esille, todellinen ongelma koronakriisin takana on globaali kapitalismi ja sen nykyinen uusliberaali versio, joka hyödyntää harvoja ja hylkää useimmat meistä.
Kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta nousee vielä suoremmin esille, kuinka vallitsevan taloudellisen tilanteen kehystäminen koronan aiheuttamaksi talouskriisiksi on ongelmallinen. Guillén (2020, 358) nostaa esille, kuinka nykytilan takaa löytyvät seuraavat rakenteelliset tekijät: Ympäristön romahtaminen, joka on seurausta kestämättömästä pääoman kasautumisesta ja kuluttamisesta. Finanssikriisi 2007-2008 sekä siihen johtaneet tekijät ja ristiriidat, jotka hänen mukaansa ovat edelleen ratkaisematta. Hegemonisen painopisteen siirtyminen Yhdysvalloista Kiinaan. Ja talouskasvun hidastuminen 1980-luvulta lähtien.
Koronapandemia kriittisenä taitekohtana
Vallitseva koronapandemia on kuitenkin mahdollisuus poiketa aikaisemmin kuljetulta polulta. Politiikan tutkimuksen termein nykytilasta voitaisiin käyttää nimitystä kriittinen taitekohta, jossa instituutio (tässä tapauksessa kaupungit) voi joko jatkaa aikaisemmin kulkemaansa polkua tai vaihtoehtoisesti poiketa siltä. Valinta puolestaan vaikuttaa myöhemmin tehtäviin päätöksiin. (Thelen 1999, 389.) Tästä muodostuu niin kutsuttu polkuriippuvuuksien verkko, millä puolestaan on vaikutusta siihen, mitä ylipäänsä on mahdollista tehdä tulevaisuudessa (Pierson & Skocpol 2002, 703; Kenny 2007, 95).
Korona on tuonut esiin ilmiöitä, kuten kaupunkien keskustojen autioitumisen, mikä on myös mahdollisuus avata poliittinen keskustelu oikeudesta kaupunkiin ja viedä se uusiin mittasuhteisiin. David Harveyn (2012, 4) mukaan oikeus kaupunkiin tarkoittaa kaupunkien muuttamista ja luomista sellaisiksi kuin kaupunkilaiset katsovat parhaaksi, eikä ainoastaan yksilön tai ryhmän oikeutta osallistua kaupungille ominaisiin resursseihin tai virikkeisiin. Tässä suhteessa kiinnostavia kysymyksiä ovat seuraavat:
- Mitä tapahtuu tyhjenevälle liiketilalle kaupungeissa?
- Suunnitellaanko kaupunkien keskustoja edelleen turismi- ja kuluttamiskärki edellä?
- Onko ylipäätänsä oikein, että kaupunkien ydinkeskustoista löytyy virikkeitä ainoastaan parin tonnin laukkuja osteleville?
Kauhuskenaariona foodorasaatio
Toive oikeudesta kaupunkiin ei kuitenkaan tapahdu itsestään ja useat pelkäävät, että koronakriisiä seuraa seuraava kurjistamisen ketju, jossa työelämä pirstaloituu entisestään ja ilmenee niin sanottuna ”foodorasaationa”, hyvinvointivaltiota leikataan ja uusia valvontamekanismeja kansallisen turvallisuuden nimissä asetetaan (ks. esim. Bhusal 2020; Harjuniemi 2020). Tätä puoltaa jo pelkästään se, että suurimmat teknologiajätit ovat koronakriisin suurimpia hyötyjiä siinä missä valtiot ovat ylivelkaantuneita (Harjuniemi 2020). Se jättää myös ilmoille kysymyksen siitä, olemmeko vastaavanlaisen muutossyklin partaalla kuin Zolan romaanissa 150 vuotta takaperin, mutta nyt suuret kauppakeskukset jäävät vielä suurempien verkkokauppojen alle?
Tilanteesta on huonoimpina hetkinä helppo vetää dystopiaan kallellaan olevia päätelmiä, kunnes tajuaa, ettei nykytilannekaan ole tavoittelemisen arvoinen. Uutisista voi lukea lapsityövoimalla tuotetuista kulutushyödykkeistä, eriarvoistuvista kaupungeista tai surullisen kuuluisista kansainvälisen ilmastopaneelin päästölaskemista (IPCC 2018), joiden mukaan maapallon kantokyky ei kestä yli 1,5 asteen keskilämpötilan nousua.
Toivon siemen piilee normaalin katkeamisessa
Normaalin katkeaminen on jo siis itsessään hyvä. Se estää arkijärkeen nojaamisen ja pakottaa ajattelemaan, mikä samassa myös synnyttää uutta tietoa (Dewey 1927). Siinä missä Denise Baudu haistoi tavaratalojen edustavan tulevaisuutta, olisiko meidän aikanamme tulevaisuutta ymmärtää, että luonnon kantokyky tulee kehityksen päässä vastaan? Havaita, että Aleksanterinkadun päästä aukeaa myös horisontti merelle.
Tässä suhteessa koronakriisi on mahdollisuus poiketa kuljetulta polulta: Me voimme kääntää purjeidemme suunnan, asettaa ne yhteen muutoksen tuulten kanssa ja lipua uusin voimin toiseen suuntaan. Vaikuttaa siihen, että kaupungit heijastelisivat kaupankäynnin murroksen lisäksi myös siirtymistä kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa ja tasapainoisempaa rinnakkaiseloa ihmisen ja muun ympäristön välillä. Luovimiseen käytetyn energian voisimme yhtä hyvin vapauttaa ajattelemiseen.
Jenni Sundqvist on työskennellyt Kaupunkitutkimusinstituutti Urbariassa harjoittelijana kevään 2021 ajan. Koulutukseltaan hän on uunituore valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta pääaineenaan yleinen valtio-oppi ja siitä politiikan tutkimuksen linja.
Kuvat
1: Marcello Bertinetti, Museoviraston kokoelma.
2: Kari Rainer Pulkkinen, Museoviraston kokoelma.
3-5: Jenni Sundqvist.
Lähteet
Aamulehti 14.12.2020. ”Saneerausohjelman julkistanut Stockmann ampaisi pörssikiitoon – Tampereen-tavaratalo jatkaa, mutta tilat pienenevät”. Haettu verkosta 18.5.2021 osoitteesta <https://www.aamulehti.fi/talous/art-2000007680587.html>.
Bhusal, M. K. 2020. The World After COVID-19: An Opportunity for a New Beginning. International journal of scientific and research publications, 10(5): 735-741. https://doi.org/10.29322/ijsrp.10.05.2020.p10185
Dewey, John. 1927. Public and its problems. (suom.) Renvall, Mika. 2018. Julkinen toiminta ja sen ongelmat. Helsinki: Vastapaino.
Guillén, Arturo. 2020. Coronavirus Crisis or a New Stage of the Global Crisis of Capitalism? Agrarian South: Journal of Political Economy, 9(3): 356-367.
Harjuniemi, Timo. 2020. Onko korona uusliberalismin kriisi? Tiede ja edistys, 2: 178-182.
Harvey, David. 2012. Rebel Cities: From the Right to the City to the Urban Revolution. New York: Verso Books.
Helsingin Sanomat 16.5.2021. ”Helsingin ydinkeskusta kuihtuu yksityisautoilun hillitsemisen takia, sanovat yrittäjät: ”Ei monen tonnin laukkua tulla ostamaan metrolla” Haettu verkosta 17.5.2021 osoitteesta <https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007979387.html>.
Helsingin Sanomat 10.5.2021. ”Vaateketju H&M sulkee liikkeensä Helsingin Aleksanterinkadulla, myös vieressä oleva Monki lopettaa”. Haettu verkosta 17.5.2021 osoitteesta < https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007968778.html>.
Helsingin Sanomat 10.2.2020. “Aleksi 13 lopettaa Aleksanterinkadulla: Helsingin historiallista ostososoitetta tarjotaan nyt vuokralle ulkomailla asti”. Haettu verkosta 19.5.2021 osoitteesta <https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006403090.html>.
Helsingin Sanomat 8.5.2018. ”Stockmann myy Akateemisen kirjakaupan rakennuksen 108 miljoonalla eurolla – rahat käytetään velkojen maksuun”. Haettu verkosta 18.5.2021 osoitteesta <https://www.hs.fi/talous/art-2000005673657.html>.
IPCC. 2018. Global Warming of 1.5°C. An IPCC Special Report on the impacts of global warming of 1.5°C above pre-industrial levels and related global greenhouse gas emission pathways, in the context of strengthening the global response to the threat of climate change, sustainable development, and efforts to eradicate poverty [Masson-Delmotte, V., P. Zhai, H.-O. Pörtner, D. Roberts, J. Skea, P.R. Shukla, A. Pirani, W. Moufouma-Okia, C. Péan, R. Pidcock, S. Connors, J.B.R. Matthews, Y. Chen, X. Zhou, M.I. Gomis, E. Lonnoy, T. Maycock, M. Tignor, and T. Waterfield (eds.)]. In Press
Pierson, Paul ja Skocpol, Theda. 2002. Historical Institutionalism in Comtemporary Political Science. Teoksessa Political Science State of the Discipline. APSA.W.W. Norton & Company, Inc.
Siltala, Juha. 2017. Keskiluokan nousu, lasku ja pelot. Helsinki: Otava.
Thelen, Kathleen. 1999. Historical Institutionalism in Comparative Politics. Annual Review of Political Science, 2: 368-404.
Yle 30.6.2017. ”Stockmann myy Herkun S-ryhmälle 27 miljoonalla”. Haettu 18.5.2021 verkosta osoitteesta <https://yle.fi/uutiset/3-9698486>.
Yle 6.8.2010. ”Luksusasusteet tekevät kauppansa taantumasta huolimatta”. Haettu 18.5.2021 verkosta osoitteesta <https://yle.fi/uutiset/3-5610534>.
Zola, Emile. 1888. Au bonheur des dames. (suom.) Lehtiö, Ossi. 1982. Naisten paratiisi. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino.